Muinaisia erätaitoja
Palasin alkuviikolla pitkästä aikaa muutamaksi päiväksi koulun penkille. Tai no, tällä kurssilla ei paljoakaan penkillä istuttu, vaan päivät kuluivat pajalla
Vesa
21.11.2021
Ei kommentteja
Palasin alkuviikolla pitkästä aikaa muutamaksi päiväksi koulun penkille. Tai no, tällä kurssilla ei paljoakaan penkillä istuttu, vaan päivät kuluivat pajalla
Kirjoituksen lopusta löydät verkkokaupan avajaistarjouksena ja kiitoksena teille lukijoille alennuskoodin. Jatkossa(kin) haluan pitää tämän blogin ei-kaupallisensa. Se ei siis tule
Päivä 1: Veneilyä Lemmenjoella Pitkän jokiveneen keula pärskäytteli vettä sen halkoessa Lemmenjoen pintaa. Koskelopari lensi hetken aikaa rinnallamme, kuin saattueena.
Tämä kirjoitus sisältää aimo annoksen siirappia. Hääkertomukset nyt vain ovat sellaisia. Jos siis olet sokerittomalla lukuvaliolla, niin kannattaa kenties skipata
Päivä 366: Kohti etelää Heräsin puhtaista lakanoista Syötteellä. Olo oli samanaikaisesti autuaallinen ja epätodellinen. Eilisen päivän ajatukset olivat kiinnittyneet pääosin
Päivä 365: Viimeistä viedään Heräsin aamulla aikaisin. Ilmassa oli niin paljon odotusta ja innostusta, ettei uni oikein maistunut. Tänään tämä
Päivä 357: Ukkosta ilmassa Tästä se sitten alkaa. Vuoden vaelluksen viimeisen lastun vuoleminen. Reilu viikko ja runsaat 100 kilometriä jäljellä.
Päivä 349: Bussiajelua Vaelluksen toiseksi viimeinen etappi käynnistyi bussilla ja pienellä kiertoajelulla Kuusamon metropoliin. Onneksi yhteydet toimivat sen verran jouhevasti,
Päivä 344: Joen vaihto Illan aikana uusia retkeilijöitä saapui tasaisena virtana Ansakämpälle ja sen ympäristöön. Aamulla laskeskelin jo, että telttoja
Päivä 340: Urho-Ulpukan päivä Urho-Ulpukka Onttojalka heräsi tutusti omalta paikaltaan teltan kattonarusta riippuen. Siinä se oli tottunut nukkumaan. Se hieraisi
Päivä 336: Jäitä hattuun Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Sehän siis tarkoittaa sitä, että vaellukseni viimeinen kuukausi käynnistyy. Tuntuu jollain
Päivä 329: Pilkkoja Aamulla vielä ennen lähtöä juttelin pitkät tovit retkeilymajan isännän kanssa. Kiitokset vielä hyvästä palvelusta ja kodikkaasta majoituksesta.
Päivä 323: Virta venhettä vie Aamulla viimeisten pakkausten ja perinteisin videopuhelun jälkeen oli aika suunnata askeleet taas taipaleelle. Tai ensiksi
Päivät 271-322 Saavuin Savukosken erämökille maaliskuun lopussa. Talvikausi oli nyt taputeltu ja edessä oli kevätloma. Aikaa palautumiselle, aikaa olemiselle, aikaa
Päivä 269: Selkäpäivä (Jatkuu viime numerosta) 😊 Huomasin tässä olleeni aika kameralaiska, joten käytän myös kuvia aikaisemmilta osuuksilta. Edellinen kirjoitus
Päivä 261: Kyydillä Orposeen Olin sopinut Heikki Hetan, paikallisen poromiehen ja matkailuyrittäjän, kanssa kelkkakyydistä Vuotson Majalta Orposen laavulle kansallispuiston rajalle.
Päivä 251: Retkue Kolmen hengen retkikuntamme, tai lyhemmin retkueemme, suuntasi suksensa kohti UK-puisto Tievan tuvalta opetuksellisessa lumipyryssä. Lunta oli luvattu
Päivä 244: Kiilopäälle Päätin antaa pitkän hiihtopätkän jälkeen kropalle oikein kunnon lepotauon ja siirryin Kiilopäälle. Ajatus on pitää tukikohtaa siellä
Päivä 235:Kuoppajärven kota Eilisiltana, kun olin menossa nukkumaan, huomasin ikkunasta, että ulkona oli komeat revontulet. Ei muuta kuin kamera mukaan,
Osuudesta Pokasta kohti Ivaloa oli lähtökohtaisesti tulossa hiukan tylsä, ainakin ennakkoon ajatellen. Kelkkareittikään ei tarjonnut luonnon keskellä liikkumista, sillä se
Päivä 220: Petteri Vesiperä II Teleporttasin itseni Äkäslompolosta Leville. Tai Matias ja Volvo sen oikeastaan tekivät. Noin, nyt olin taas
Päivä 211: Hiihtämisen keveys Nyt kun oli pakkiosasto taas yhteistyökykyinen ja energiat saatu palautettua normaalille tasolle, oli aika jatkaa matkaa.
Päivä 204: Ilma kuin morsian Nukuin melko huonosti yöllä. Oli jotenkin jo valmiiksi ikävä Heidiä, joka tänään sitten lähtisi ajelemaan
Päivä 164: Petteri Vesiperä Siinä se istuskeli pirtin penkillä. Petteri-poro. Sen vanutäytteiseen nenään tulvi seikkailun tuoksu. Sille oli luvattu jo
Nyt se taas alkaa! Ihan innosta piukeana suuntaan tänään suksen kärjet taas kohti erämaita. Talvivaelluskausi alkakoon. Vielä kun nyt on
Ring-ring Havahdun ajatuksistani puhelimen sointiin. Se ei olekaan juuri soinut, sillä jostain syystä saapuvat puhelut eivät tänne mökille oikein halua
Pitkällä vaelluksella on aikaa. On aikaa miettiä esimerkiksi sitä, mitä vaellus on. Tai ehkäpä oikeammin, mitä se minulle merkitsee. Tasaisin
Päivät ”Satajotain viiva satavähänenemmän” Varoitus: kirjoitus saattaa sisältää pieniä määriä siirappia Olen huomannut, että elämällä on ymmärrystä ironian päälle. Tai
Päivä 100: Sadannen päivän melonta Ennakkoon mietin, että voi olla vähän vaikea enää kääntää mieltä vaellukseen, kun on jo kerran
Päivä 90: Tonnin loma Tänään se vihdoin tapahtui. Tämän reissun ensimmäinen tuhat kilometriä on nyt taivallettu. Eilen illalla muistiinpanoja tehdessä
Päivä 84: Kuukkeleita Nukuin poikkeuksellisen huonosti, vain muutaman hassun tunnin. Aamiaisen jälkiuunileivästä sain ajatuksen vetäistä siihen päälle vielä pienen siivun
Päivä 78: Leppostelua Lutolla Pari edellistä päivää oli maisemista ja tiestä johtuen menneet vähän suorittamisen puolelle, joten halusin tänään palata
Päivä 73: Sataset paukkuu 800 kilometriä. Sen verran paukahti vaelluskilometrejä mittariin heti aamupäivästä. Siis tietenkin yhteensä koko reissulla, ei tämän
Päivä 65: Bloggaaja työssä Lepopäivä! Sehän tarkoittaa perinteisesti sitä, että heti aamupalan jälkeen suunnataan tossut kohti maisemareissua. Niin tänäänkin. Tukevan
Päivä 61: Uusi alku Tänään oli hiukan käynnistysvaikeuksia. Mieleni taisi jäädä surffailemaan Näätämöjoen koskiin ja niiden tuomaan iloon, sillä en
Päivä 55: Vauhtia ja tyyntä Mainittakoon heti alkuun, että etelätuulta kesti tasan ne kaksi päivää, jotka tarvitsin. Tänään tuuli on
Päivä 50: Kuinka paljon synti painaa? Sain tälle kävelypäivälle yllättäen seuraa. Ystäväni Aapo ja Heli sekä Hilma-koira liittyivät seuraan yhden
Päivä 38: Erilaisen etapin alku Aamulla oli edessä siirtyminen ihan moottoroidulla ajoneuvolla Karigasniemeltä Sulaojalle ja Kevon reitin alkuun. Olin ihan
Päivä 27: Kohti Karigasniemeä Illalla nukkumaan mennessä alkoi vatsaa vääntää. Koitin siinä tovin aikaa vääntää takaisin. Muutaman vatsahapokkaan röyhtäisyn jälkeen
Päivä 18: Tunteita tunturissa Lähdin liikkeelle iloisin mielin. Tänään pääsisin taas pitkästä aikaa puuttomalle tunturialueelle. Mitään pois ottamatta metsiltä ja
Päivä 12: Paarmoja ja lisää paarmoja Tänään oli rankka päivä, ei käy kieltäminen. Ruokatäydennyksen rinkkaan tuomat noin 8 lisäkiloa saivat
Päivä 8: Kohti Pyhäkeroa ja sen yli Aamusta tallustelin venekyytejä järjestävän Tuomo Laakson toimipisteelle Hetassa. Puhelinsoitto, ja kohta oltiinkin jo
Rakas päiväkirja. Tästä se sitten alkaa. Päivä 1/365. Ensimmäisen päivän noin 15km vaellusta Pöyrisjärvelle ei tarvinnut kulkea yksin. Esteri oli
OMG! Niinkuin nuoriso sanoisi. Nyt se vihdoin alkaa! Enää kaksi yötä nukuttavana ja sitten suuntaan kenkien kärjet kohti erämaita. Tämän
Alla olevasta linkistä pääset seuraamaan (lähes) reaaliajassa, missä kulkija taivaltaa. Jos vain akuissa virtaa riittää päivittyy kartta tunnin välein silloin,
Vaelluksen ja retkeilyn turvallisuudesta puhutaan mielestäni liian vähän. Ja se taas puolestaan johtaa helposti vääristyneeseen käsitykseen metsissä liikkumisen turvallisuudesta –
Tässä kevään mittaan on tullut käytettyä aikaa ruoan parissa – ensin suunnitellen ja reseptejä hakien ja sitten kuivurin hiljaista hurinaa
Kaupallinen yhteistyö Marttiinin kanssa Olen aikaisemmin kirjoittanut vaellusvarusteista yleisemmin. Yksi varuste kuitenkin mielestäni ansaitsee ihan oman postauksen – puukko. Viime
Talvi, jos täällä Etelä-Suomessa sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua, väistyy vähitellen kevään tieltä. Kulunut talvi on opettanut paljon, etenkin
”Olet niin rohkea, kun uskallat tehdä näin ison muutoksen elämässä”. Tämänkaltaiset lauseet ovat toistuneet tiuhaan sen jälkeen, kun kerroin lähteväni
Joskus syksyllä päässäni välähti ajatus siitä, että voisinkin tänä vuonna muuttaa jo perinteeksi muodostuneen uudenvuoden vieton Savukosken mökillä hiihtovaellukseksi. Talvivarusteeni
Tip-tap! Olen aina ollut jouluihminen. En tosin ehkä ihan sillä tavalla, kuin mitä termillä yleensä tarkoitetaan – siis sellainen, joka
Yksi yleisimmistä kysymyksistä tulevaan seikkailuuni liittyen on ”Meinaatko siis IHAN YKSIN lähteä?” Yksinvaellus jakaa mielipiteitä. Ehkä ihan aiheestakin. Osa nauttii
”Kuin paljon sun rinkka painaa?”. Siinä yksi yleisimmistä kysymyksistä, kun juttelen tulevasta vuoden vaelluksestani ihmisten kanssa. Jännä sinällään, että kysymys
Yhteistyössä: Melomo.fi Kuulin ensimmäisen kerran packrafteista parisen vuotta sitten. Omaan korvaani se kuulosti mielenkiintoiselta tuotteelta ja päässä pyörähti ajatus, että
Tässä kirjoituksessa jutun juonena on yksi sana, eikä jokin tietty aihe kuten aikaisemmin – selviytyminen. Tuo moniulotteinen sana on siis
Jee, vihdoinkin! Vaelluksen suunnittelussa mielestäni ylivoimaisesti paras vaihe on reitin miettiminen ja karttojen tutkiskelu. Syitä tuohon mielipiteeseen on useita. Ensinnäkin,
Kun kertoo ihmisille myyvänsä asuntonsa, irtisanoutuvansa töistä ja lähtevänsä vuodeksi vaeltamaan, on hyvä varautua muutamaan tarkentavaan kysymykseen. ”Mistäs tollanen ajatus
Heinäkuun alussa 2020, eli aika tarkalleen vuoden päästä, lähden yksin vuoden kestävälle vaellukselle Suomi-neidon yläosiin. Noin. Nyt se on sanottu
Viime kesän vaelluksesta yksi hetki on jäänyt mieleeni muita vaikuttavampana. Se ei ollut yksikään niistä upeista hetkistä tunturien laella, eikä
Päivä 21 Junkers-Tsaarajärvi (14,0km) Oli poikkeuksellisen lämmin yö. Mittari ei laskenut alle 13°. Aamulla kuitenkin tuuli kovempaa kuin kertaakaan aiemmin
Päivä 18 (Utsjoki-) Mieraslompolo-Bajimus Havgajávri (16,7km) Tänäänkin satoi aamulla ja lähtö venyi. Venyminen ei tosin tällä kertaa johtunut sateesta vaan
Päivä 15 Fiellun putous-Gamajotnsuohpasaja (14,9km) Aamuyöstä heräsin jo tutuksi tulleeseen ropinaan. Voihan hanuri. Teltta oli aika hiekkaisella paikalla, joten nousin
Päivä 13 Carsejohka-Kuivi (8,7km) Aamulla sateli kuuroittain, mutta taivas näytti siltä, ettei isompaa sadetta olisi luvassa. Joten suunta ylöspäin ja
Päivä 10 Kuohppelasjärvi-Skierrevadda (18,7km) Illalla pähkäilin (taas) oikeaa ratkaisua tupa- ja telttayön välillä. Ja vaihteeksi valitsin väärin. Illalla sää näytti
Päivä 8 Utsjoki-Koahppelasjärvi (18,4km) Aamulla kahdeksan hujakoilla kömysin ylös sängystä ja suunnistin kohti keittokatosta vedenkeittoon. Samanlaisin aikein paikalle tuli kohta
Päivä 6 Nuorgam -Ivvarvárri (15,1km) Illalla olin oikeaoppisesti pystyttänyt teltan absidi tuulen suuntaan. Jostain kummallisesta syystä teltta ei kuitenkaan automaattisesti
Päivä 4 Tsaarajärvi-Tsuomasjärvi (12,4km +2,1km Tsuomasvarrin huiputus) Aamutoimet on mukavan helppoja tuvassa. Metsähallitus jopa tarjoaa kaasulieden käyttöön. Nukkuminen tuvassa ei
Päivä 1 Sevettijärvi-Silisjoki (18,8km) Siitä se sitten lähti, Sevettijärveltä kolttasaamelaisten perinnetalon parkkipaikalta. Aikaa kokonainen kuukausi ja alustava reitti 350km. Auto
”Kai sä sit laitat välillä jotain Facebook-päivityksiä?” Tuon kysymyksen kuulin aika monesti viime päivinä. Ja vastaus oli aina sama: ”Ööö…En
Nauris. Vaelluksia suunnitellessa se hetki, kun on tyhjä paperi edessä, on kenties paras yksittäinen hetki koko harrastuksessa. Tai ainakin suunnitteluvaiheen
Seison mökin kuistilla tuijottaen säkkipimeää yötä, ja pidän itseäni hulluna, oikeastaan umpihulluna. Tarkoitukseni on lähteä hetken kuluttua hiihtämään kohti Koukkutunturia