”Kuin paljon sun rinkka painaa?”. Siinä yksi yleisimmistä kysymyksistä, kun juttelen tulevasta vuoden vaelluksestani ihmisten kanssa. Jännä sinällään, että kysymys kohdistuu useimmiten nimenomaan painoon eikä siihen, minkälaisista tavaroista ja härveleistä tuo paino koostuu. Lyhyesti siihen voisi vastata, että pisimmällä etapilla rinkan lähtöpaino on 31,8kg. Jotta tähän kirjoitukseen saataisiin kuitenkin hiukan enemmän mittaa, raotan hiukan rinkkaa, jotta saadaan sen sisällöstä lisää sisältöä.

Mukana kulkeva varusteisto on vuosien varrella melko vakiintunut. Toki yksittäiset varusteet ovat vaihtuneet toisiin, eikä rinkkakaan ole enää ihan alkuperäinen, mutta runko on pysynyt kutakuinkin samana. Ei siis rinkan runko, vaan varustelistan. Suomen säätilasta vastaavan sääkoneenkuljettajan omituisesta ajattelutavasta johtuen on oikeastaan aina varustauduttava kolmen vuodenajan mukaan. Ensin kevät-kesä-syksy -kamppeet rinkassa ja sitten syksy-talvi-kevään tarpeet ahkiossa. Olen retkeillyt Kolin maisemissa kesäkuussa lumisateessa ja Savukoskella joulun aikaan +8 asteen vesisateessa. Suosittelen meteorologeille, että säätilan tutkimisen sijaan keskityttäisiin enemmän säistä päättävän tahon mielentilatutkimukseen. 

Olen samoilla varusteilla pärjännyt Kaldoaivin tunturiylängön paahtavassa 40 asteen porotuksessa ja Muotkan erämaan -6 asteen aamupakkasessa. Tiedän siis melko tarkkaan varustepakettini suorituskyvyn rajat – nollan alapuolella lämpötila vähentää jo mukavuutta ja -10 alkaa vaikuttaa jo turvallisuuteenkin. Varusteiden tunteminen onkin yksi tärkeimmistä retkeilijän turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Päivitin juuri jo pitkään käytössä olleen ota-nämä-mukaan -excel-taulukkoni, jonka moneen kertaan muokatuista merkeistä ja kaavoista ei enää Erkkikään ottanut selvää. En toki tullut Erkiltä tulkkausapua edes kysyneeksi, vaan tartuin Exceliä kaavoista ja tein kunnon listan kaikista retkeilyvarusteistani. Huhhuh, että siinä olikin hommaa! Mutta lopputulos palkitsi; nyt voin jo ennakkoon helposti kokeilla erilaisilla varusteilla ja vaihtoehdoilla, minkä verran kullakin etapilla on rinkan lähtöpaino. Tässäpä teille ensihahmotelma ensimmäiselle, heinäkuun alussa starttaavalle, kolmen viikon etapille Kilpisjärveltä Näkkälään. 

Majoitteena olen tykästynyt Fjällrävenin Abisko Shape 2:een. Vaikkei se aivan keveimmästä päästä olekaan, olen sen tilavuuden tuoman luksuksen takia valmis kantamaan muutamaa ylimääräistä sataa grammaa. Suunnitelmissa on jollain etapilla kokeilla myös pelkkää tarppia majoitteena, mahdollisesti ehkä myös jotain kotatelttaa. Makuualustaksi Thermarestin NeoAir on vähintään riittävä kesäkaudella. Syksymmällä sitten varmuuden vuoksi myös toinen, solumuovinen alusta lähtee kyytiin siltä varalta, että onnistun ilmatäytteiseen alustaan saamaan korjauskelvottoman reiän. Makuupussin virkaa toimittaa Viking Warmpiece 300. Omaksi ja selkäparkani onneksi pärjään tuolla kevyellä comfort 0°C -pussilla hyvin vielä kymmenen asteen pakkasellakin. Lämpimissä kesäöissä riittää yleensä pelkkä kevyt silkkipussi.

Keittimeksi lähtee tuttu ja turvallinen pikkutrangia kaasupolttimolla. Ellen sitten päädy säästämään painossa ja valitse Jetboilin kevyttä MightyMo:ta. Yksikin kaasupullo saattaisi riittää kolmeksi viikoksi, sillä pyrin tekemään ruoat nuotiolla aina kun mahdollista ja sallittua. Lisäksi valtaosa ruoista ei vaadi varsinaista keittämistä tai hauduttamista, vaan veden kiehautus riittää. Toinen kaasupullo on kuitenkin hyvä olla mukana siltä varalta, että toisesta menee jengat sekaisin. Sateisilla keleilläkin kaasua tulee käytettyä useammin, sillä nuotio teltan absidissa ei välttämättä olisi se turvallisin ratkaisu =) 

Vaatelista on melko lyhyt. Päivällä vaeltaessa on yllä vaelluskengät, -housut, fleece ja tarvittaessa ohut tuulitakki. Alla puolestaan on ohut merinovillainen aluspaita, bokserit ja sukat. Rinkkaan pakkautuu ainoastaan kevyemmät ulkohousut, toinen merinovillapaita, pitkät kalsarit, vaihtobokserit, kahdet sukat ja kevyt untuvatakki. Untsikan käyttötarkoitus kesäaikaan on enemmänkin tyynynä kuin takkina, mutta hyvä se on myös siinä tarkoituksessa. Sateen yllättäessä rinkan sivutaskusta kaivetaan kuoritakki- ja housut. Tiedän että tuo vaihtovaatteiden määrä on monen mielestä aika minimalistinen, mutta tällä setillä pystyn kuitenkin toimimaan siten, että aina on rinkassa illaksi ja yöksi puhdasta ja kuivaa vaatetta.

Muita varusteita en lähde käymään sen tarkemmin läpi, mutta yhden tärkeän tavaran haluan listalta erikseen mainita – Garmin GPSMap 66i -maasto-GPS ja satelliittiviestin. Ja siitä erityisesti tuo satellittipohjainen viestintäominaisuus. Lapissa matkapuhelinverkoissa on paikoittain laajojakin katvealueita, joten satelliittien tuoma 100% kattavuus on yksin vaeltavalle kulkijalle aivan ehdoton edellytys.

Ruokaankaan en tässä kirjoituksessa syvenny sen kummemmin. Katsotaan eväitä levällään sen jälkeen, kun kilogrammat ja -kalorit alkavat hahmottua tarkemmin. Rinkan painoa laskettaessa käytän lukua 700g/päivä, eli 14,7kg kolmen viikon ajaksi. Sillä saa juuri ja juuri tarvittavat kalorit mukaan, mutta kovinkaan isoa lisäherkkupussia ei tuohon painoon saa sopimaan.

Rinkka painaa siis lähtöhetkellä noin 32kg, eli vähintäänkin keksisuuren synnin verran. Jokaisena päivänä suu armahtaa selkää sen 700 gramman edestä, ja taakka kevenee. 

Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, vain pieni murto-osa rinkan painosta on elintärkeitä tavaroita. Suurin osa painosta keikkuu lantiovyön ja olkaviillekkeiden varassa ihan vaan mukavuudenhalusta.

-Ulko-Vesa-

P.S Kaikki varusteet on tietenkin pakattu kuivapusseihin ennen rinkkaan pakkaamista. Likomärkä untuvatakki olisi aikamoinen turhake leirissä.