Päivä 336: Jäitä hattuun Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Sehän siis tarkoittaa sitä, että vaellukseni viimeinen kuukausi käynnistyy. Tuntuu jollain tavoin aivan utopistiselta se ajatus, että tämä on kohta ohi,…
Päivä 329: Pilkkoja Aamulla vielä ennen lähtöä juttelin pitkät tovit retkeilymajan isännän kanssa. Kiitokset vielä hyvästä palvelusta ja kodikkaasta majoituksesta. Sitten tietenkin klassinen lähtöaamun videopuhelu kotiin, rinkka selkään ja taipaleelle.…
Päivä 323: Virta venhettä vie Aamulla viimeisten pakkausten ja perinteisin videopuhelun jälkeen oli aika suunnata askeleet taas taipaleelle. Tai ensiksi suuntasin airot, sillä joesta ei ollut mitään asiaa yli kahlaten.…
Päivät 271-322 Saavuin Savukosken erämökille maaliskuun lopussa. Talvikausi oli nyt taputeltu ja edessä oli kevätloma. Aikaa palautumiselle, aikaa olemiselle, aikaa kevään seuraamiselle, aikaa rakkaudelle. Ei huono, kuten Jorma Uotinen sanoisi.…
Päivä 269: Selkäpäivä (Jatkuu viime numerosta) 😊 Huomasin tässä olleeni aika kameralaiska, joten käytän myös kuvia aikaisemmilta osuuksilta. Edellinen kirjoitus päättyi siis siihen, että aiemmin matkalla venäyttämäni selkä kipeytyi illalla…
Päivä 261: Kyydillä Orposeen Olin sopinut Heikki Hetan, paikallisen poromiehen ja matkailuyrittäjän, kanssa kelkkakyydistä Vuotson Majalta Orposen laavulle kansallispuiston rajalle. Sieltä olisi hyvä lähteä jatkamaan taas erämaista taivalta. Etapin lopullisena…
Päivä 251: Retkue Kolmen hengen retkikuntamme, tai lyhemmin retkueemme, suuntasi suksensa kohti UK-puisto Tievan tuvalta opetuksellisessa lumipyryssä. Lunta oli luvattu koko päivälle, joten ei siinä odottelu olisi auttanut. Suunta siis…
Päivä 244: Kiilopäälle Päätin antaa pitkän hiihtopätkän jälkeen kropalle oikein kunnon lepotauon ja siirryin Kiilopäälle. Ajatus on pitää tukikohtaa siellä ja käydä sitten ilman ahkion raahaamista tekemässä päiväreissuja lähituntureille ja…
Päivä 235:Kuoppajärven kota Eilisiltana, kun olin menossa nukkumaan, huomasin ikkunasta, että ulkona oli komeat revontulet. Ei muuta kuin kamera mukaan, takki niskaan ja siihen Solojärven rantaan ihastellen katselemaan, kuinka repolainen…
Osuudesta Pokasta kohti Ivaloa oli lähtökohtaisesti tulossa hiukan tylsä, ainakin ennakkoon ajatellen. Kelkkareittikään ei tarjonnut luonnon keskellä liikkumista, sillä se kulki tien vartta pitkin. Seuraavat noin 110km olisi siis siirtymistä…